Iranin ydinohjelma
Iran on allekirjoittanut ydinsulkusopimuksen, jonka mukaan maa ei saa hankkia ydinaseita. Maan johto on virallisesti myös julistanut että se vastustaa ydinaseita. Kuitenkin Iran haluaa rikastaa itse uraania omaan käyttöönsä uhmaten IAEA:n määräyksiä. Tämä ei riko ydinsulkusopimusta. Länsimaat pelkäävät Iranin hankkivan rikastamalla itselleen aseluokan uraania ja ydinaseen. Iranin mukaan kyseessä on ainoastaan rauhanomainen ohjelma, joka pyrkii luomaan öljyn rinnalle itsenäisen energianlähteen maan kasvavalle väestölle ja taloudelle. Pakistanista on virrannut ydinasetietoutta Iraniin. Yhdysvallat pitää Irania "Pahan akseliin" kuuluvana maana ja terrorismin tukijana. Iranin hallinto on myös avoimesti vihamielinen Israelia kohtaan ja maalla on keskimatkan ballistisia ohjuksia, jotka kantavat Israeliin asti. Maalla on hyvin pitkälle kehittynyt ydinpolttoainekierto ja lukuisia ydinlaitoksia. Maa ei ole suostunut länsimaiden tarjouksiin muualla rikastetun uraanin myymisestä Iranille, mikä riittäisi rauhanomaiselle ydinohjelmalle. Iran oli vuoden 2007 alussa käynnistänyt rikastusohjelmansa täydelle teholle. Iranin presidentti on antanut avoimesti länsimaita uhmaavia lausuntoja. Maan uskotaan kykenevän valmistamaan ydinaseen kymmenen vuoden sisään. Iranin ydinohjelman pelätään johtavan pahimmillaan jonkinasteisiin Israelin ja/tai Yhdysvaltain sotilaallisiin vastatoimiin maata vastaan, jotka saattaisivat olla ilmaiskuja tai laajempia operaatioita. Yhdysvaltain tiedustelun raportin mukaan Iranin pommiohjelma olisi lopetettu jo 2003, ja sen jäänteetkin vuoden 2007 keskivaiheille. Kuitenkin vuonna 2009 Iran rakensi uutta uraanirikastamoa, mikä liittyi länsimaiden mielestä pommiohjelmaan. Myös vuonna 2009 Iranin hallitusta vastaan nousseen opposition uskotaan tukevan ydinohjelmaa[1]. Iranilla on luultavasti uraania rikastavia sentrifugeja enemmän kuin se maailmalle kertoo. Helmikuussa vuonna 2010 Iran ilmoitti rakentavansa 10 uutta rikastamoa ja nostavansa uraanin rikastusastetta 3,5%:sta 20%:een lääketietellisten isotooppien tuotantoa varten. 20% on jo melko korkea rikastusaste, vaikka ei vielä sopiva ydinaseeseen[2]. Se ajaa Iranin vain 1,5 vuoden päähän ensimmäisestä aseluokan uraanista, jos sitä halutaan tuottaa. Iranille varmaankin tulee tämän takia kansainvälisiä sanktioita.
[muokkaa] Iranin ydinohjelma ja ydinase
Monet Iranin ydinohjelman ja ohjusohjelman piirteet viittaavat ydinaseen kehittelyyn.
Iran on ilmoittanut rikastavansa uraania rauhanomaista käyttöä varten käytettäväksi ydinpolttoaineena. Ydinvoimaloissa "palava" uraani on lähinnä kevyttä isotooppia U-235:ta, ja suurin osa luonnonuraanista hoitainna neutroneilla halkeamatonta U-238:aa. Ydinvoimalan polttoaineeseen tarvittava 3–5% pitoisuusasteen uraani olisi Iranille taloudellisempaa ostaa kuin valmistaa itse. Muita kriisin kohteita on Iranin rakenteilla oleva raskasvesilaitos, joka voisi soveltua plutoniumin valmistukseen. Iranille on tarjottu omasta ydinpolttoaineen rikastamisesta luopumista ja samalla kevytvesireaktoria, millä ei voitaisi tuottaa ydinaseeseen tarvittavaa rikastetta. Venäjä tarjoutui rikastamaan uraania Iranille, jolloin Iranin ei tarvitsi suorittaa epäiltyä rikastusprosessia itse. Iran kieltäytyi ilmoittaen, että syy omalle uraaninrikastamiselle on juuri se, että Iranille ei oltu myyty rikastettua uraania.[3] Iran on ollut osittain haluton antamaan Kansainväliselle atomienergiajärjestölle IAEA:lle tietoa ja tarkastusmahdollisuuksia. Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA ei ole löytänyt Iranin väitetystä ydinaseohjelmasta minkäänlaisia todisteita[4].
Iranin ydinohjelman tila on se, että maa pystyy tuottamaan maasta kaivamastaan uraanista pommikelpoista rikastettua uraania, muttei vielä suurta määrää. Iran on aloittanut voimakkaan varustautumisen. Maa on hankkinut runsaasti tavanomaista aseistusta ja aloittanut ydinasetutkimukset. Iran on allekirjoittanut ja ratifioinut ydinsulkusopimuksen. Iran on Yhdysvaltain vuonna 2009 väistyvän presidentti Bushin mielestä osa "pahan akselia" joka tukee kansainvälistä terrorismia. Ankaran islamilainen Iran on myös juutalaisen Israelin armoton vihollinen. Iranin ydinohjelma on alkeellinen jos sitä verrataan esimerkiksi Ranskan ydinvoima-ohjelmaan, mutta kehitysmaan ohjelmaksi erittäin laaja. 2004 Iranin pommin kehittämiseen tarvittava minimiaika oli 3-7 vuotta. Iran on ollut haluton antamaan kansainväliselle atomienergiajärjestölle IAEA:lle tietoja ydinohjelmastaan. Iran haluaa itse rikastaa uraaninsa, eikä ole suostunut Venäjän tarjoukseen, jonka mukaan se voisi myydä rikastettua uraania Iraniin. Reaktoriluokan uraanin ostaminen valmiina on halvempaa kuin sen rikastaminen itse. Iran rakentaa raskasvesilaitosta, jollainen on välttämätön ydinaseeseen sopivan plutoniumin tuotannossa. Iranin oman ilmoituksen mukaan sen ydinohjelma on rauhanomainen ja pyritään oman rauhanomaisen polttoainekierron rakentamiseen. Erään suomalaisen asiantuntijan mukaan monet Iranin atomiohjelman piirteistä selittyvät sillä, että maa haluaa ydinaseen. Iran on hajauttanut ydinlaitoksiaan luultavasti vaikeuttaakseen vastaiskua ja tarkastuksia. Iranin ydinohjelma on enimmäkseen uraanipohjainen, mutta myös plutoniumia on tutkittu. Jotkut pakistanilaiset tutkijat ovat myyneet kovan luokan ydintekniikkaa Iraniin 1980-2000-luvuilla.
Isfahanissa sijaitsee kiinalaiseen tekniikkaan perustuva konversiolaitos, joka muuttaa uraanimalmin "keltaisen kakun" uraaniheksafluoridiksi, jota voidaan rikastaa halkeamiskelpoisen uraanin U-235:n suhteen. Natanzissa sijaitsee maanalainen betonilla ja maakerroksilla suojattu uraanin rikastuslaitos, jossa on 160 sentrifugia, jotka kykenevät ajan mukana tuottamaan jopa aseluokan uraania. Iran lupaa lisätä rikastuslaitoksen sentrifugien määrää jopa 50000:een. Arakissa on raskasvesilaitos, joka liittyy plutoniumin tuotantoon. Iran tuo uraania Kiinasta, mutta maassa on myös omia uraanivaroja. Iranilla on myös useita ydintutkimuslaitoksia. Iran on tutkinut mm uraanin rikastamista laserilla mutta luopunut siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti